Kun ihmisten jatkuvaa online-tilaa valjastetaan viruksen vastaiseen taisteluun, datan keräämisen riskit on tunnistettava tarkasti. Ihmisten perusoikeuksia pitää kunnioittaa.
MIKÄÄN ei aja muutosta yhtä nopeasti kuin pakko. Koronaviruksen myötä monilla sektoreilla on otettu muutamassa viikossa vuosien digiloikka: Wilma laulaa kotona, ja etäyhteyspalveluita on käytössä jo toisen käden sormilla laskettava määrä.
Uusinta teknologiaa ja ihmisten jatkuvaa online-tilaa valjastetaan myös rytinällä koronaviruksen vastaiseen taisteluun. Tekoäly ja supertietokoneet hakevat vauhdilla ratkaisuja lääketieteellisiin läpimurtoihin ja viruksen käyttäytymiseen.
Myös ihmisten tietoja käytetään: maaliskuun lopussa uutisoitiin, miten EU vaatii suuria eurooppalaisia teleoperaattoreita luovuttamaan ihmisten älylaitteista syntyvää dataa, jotta koronaviruksen leviämistä voidaan ennustaa paremmin. Kännykkäsovelluksia kehitetään ympäri Euroopan, ja myös Uudenmaan sulkemisen valmistelussa nähtiin analyysejä kännyköiden datasta ja liikennevirrasta.
VAIKKA olen innoissani uusien digitaalisten käyttösovellusten mahdollisuuksista, tulee muistaa, että kriisin aikana tehdyillä päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia. Nopeasti etenevä kehitys voi johtaa myös huonoihin lopputuloksiin.
Historiantutkija ja kirjailija Yuval Noah Harari nosti kirjoituksessaan (Maailma koronaviruksen jälkeen, FT 20.3.) esiin tärkeän kysymyksen: Millaiseksi haluamme muovata yhteiskuntamme uudella datan aikakaudella?
Samaa pohdimme tiiviisti europarlamentissa. Suomessakin valmistellaan parhaillaan kaikkien puolueiden yhteistä kannanottoa aiheesta. Lisäksi kansainvälistä, EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtävää yhteistyötä ei pidä unohtaa.
”Teknologia luo jättiyrityksille ja valtioille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia, joista Neuvostoliiton KGB ei osannut edes unelmoida.”
Kaikkialla mukana kuljettamamme teknologia luo jättiyrityksille ja valtioille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia, joista Neuvostoliiton KGB ei osannut edes unelmoida. Ilman toimivia sääntöjä voimme ajautua tilanteeseen, jossa datan ja tekoälyn avulla massavalvontaa harjoittava taho voi tietää ihmisestä aivan kaiken: sairaudet, ruumiinlämmön, verenpaineen ja poliittiset mieltymykset.
Kaikki tämä ”biometrisen datan” kerääminen voi johtaa pahimmillaan siihen, että markkinoimisen sijasta tunteitamme manipuloidaan. Kuten Harari asian oivasti kuvailee, biometrinen valvonta ja vaikuttaminen saa Cambridge Analytican poliittisen mikrotargetoinnin tuntumaan kivikautiselta.
Nyt on tarkan arvioinnin ja toiminnan aika. Ihmisten perusoikeuksia pitää kunnioittaa. Julkisella ja yksityisellä sektorilla on arvioitava tarkasti datan ja tekoälyn hyödyntämisen mahdolliset riskit.
EU:N ja jäsenmaiden on luotava puitteet, joiden myötä ihmisiä ei pakoteta valitsemaan terveyden ja vapauden välillä. Tärkeintä on synnyttää luottamus. Toimivassa yhteiskunnassa ihmisiltä ei vain kerätä informaatiota ja aseteta pakkoja, vaan heitä informoidaan, ohjataan ja he osallistuvat. Myös uuden innovoimiselle on jätettävä tilaa.
Datatalouden vallatessa harppausaskelin alaa ihmisellä itsellään tulisi olla suurin tuntemus datastaan – siitä tiedosta, jota hänestä kerätään. Ihmisten ja yhteiskunnan on hyödyttävä kehittyvästä teknologiasta. Edes kriisiaikana datatalous ei saa kääntyä ihmisiä ja avoimia yhteiskuntia vastaan.
Miapetra Kumpula-Natri
europarlamentaarikko (sd)
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-osiossa torstaina 9.4.2020.
