Ärande Österbottens försvarsgillet, ordförande och församlingen,Arvoisa maanpuolustuskilta, puheenjohtaja ja seurakunta,
Elämme keskellä itsenäisen Suomen historiaan jäävää kummallista kriisiä, kuolonuhrejakin vaativaa vaarallista aikaa. Virus – tuhat kertaa hiekanjyvää pienempi – on muistuttanut meitä miten ennakoimaton ja hauras ihmiselämä ja vapaus voivat olla, nyt vapaus olla lähellä toisia. Asioita ei voi ottaa itsestäänselvyyksinä.
Den globala pandemin kräver mycket av oss, människor, att vi alla bär ansvar om vår gemensamma säkerheten. Det är inte en enda gång att synvinklar varierar även inom familjer och bland nära såsom debatt i median, vad borde vi göra eller inte. Men svåra beslut har fattats, och följds. Vi måste orka tillsammans även vi inte kan samlas ihop nära varandra.
Levollisin mielin voin todeta Suomen selvinneen pandemiasta hyvin, etenkin kun vertaan meitä moniin muihin Euroopan maihin.
Kestämistä, välittämistä ja tekemistä riittää vielä.
Kun käännämme taaksepäin sivuja Suomen historian rikkaassa kirjassa, voimme varmasti kuitenkin todeta, että kansakuntaamme ei koetella ensimmäistä kertaa. Tammisunnuntai muistuttaa meitä ravisuttavalla tavalla sekä Suomen kohtalonhetkistä että myös maamme kyvystä nopeasti rakentaa kansakunnan itsenäisyyttä ja hyvinvointia vaikeiden alkuaikojen jälkeen.
Sunnuntaina 27. tammikuuta vuonna 1918 olimme itsenäinen maa, kahdeksan Euroopan maan tunnustamakin, mutta epäileväisiä keskenämme. Jakautuneessa, nuoressa valtiossa ei ollut jaettua ymmärrystä yhteisestä hyvästä. Vaarallisesti usko parempaan haettiin demokratian ulkopuolelta. Vapaussota yhdeltä kantilta, sisällissota saman sodan toinen kantti. Terrori jätti pahat jäljet – ja suomalaisuhrit. Kahtiajako ja luottamuksen puute uuden maan sisällä oli totisinta totta.
Kontrasti nykypäivään on valtava. Tammikuussa 2021 voimme olla ylpeitä tästä maasta, jonka useat sukupolvet ovat sadan vuoden aikana rakentaneet saavutetun itsenäisyytemme pohjalle ajassa ajan tavalla. Repivien, uhkaavien ja traumaattisten vaiheiden jälkeen kansakuntamme on onnistunut yhtenäisen yhteiskunnan luomisessa tavalla, joka on luonut vakaan maan, kestävän demokratian instituutioineen ja luottamuksen, joka auttaa myös globaaleista kriiseistä selviämisessä.
Tammisunnuntailla – jolloin on juhlittu valkoisen Suomen perinnettä ja sisällissodan alkamisen muistopäivää – on täällä Pohjanmaalla erityistä historiaa ja merkitystä. Venäläisten varuskuntien aseistariisunta alkoi tammisunnuntaina. Antti Tuurin kirja ja dokumentti on tuonut tuota alueemme historiaa elävästi laajemman yleisön tietoon ja meille, joiden omaa sukua ei täällä silloin vielä asunut. Haluan kiittää teitä kutsusta, koska vaasalaisena tammisunnuntain juhlan vietto on ollut näkyvä koko elämäni ajan.
Juhlapuhujakutsun saatuani kyselin monilta eteläsuomalaisilta pitkäänkin politiikassa mukana olevilta, mitä he tietävät tammisunnuntaista, vastaus oli, kaikilta, etteivät mitään. Joku oli kuullut äärioikeiston juhlivan päivää. Äärioikeiston yritystä omia Suomen lippu tai leijona on herättänyt vastakampanjaa. Nuo symbolit ja tammisunnuntainkin muistaminen kuuluvat laajemmalle – symbolit kaikille suomalaisille ja lippumme komeana itsenäisten maiden lippuriviin. Meille tämä on myös kotiseutuhistoriaa.
Ylpeänä kerroin puhekutsusta ja että saan kokea olevani laajasti Pohjanmaan euroedustaja. Sosiaalisesti eheä Suomi katsoo vahvana myös historiaansa ja ponnistaa siitä. Enpä olisi tyttönä uskonut, että tarjoilijan ja kokkiopettajan tytär Vaasan Ristinummen lähiöstä olisi tekemässä päivätyötään säätämässä lakeja maailman suurimmalle taloudelle, 466 miljoonan ihmisen unionissa ja puhumassa tammisunnuntain muistojuhlan jumalanpalveluksessa rippikirkossaan.
Eheää ja yhtenäistä Suomea on yhdessä rakennettu ja vaalittu. Yhteiskuntarakenteemme tukipilarit, demokratia ja oikeusvaltio – se, että voimme luottaa instituutioihin, emmekä alistumaan valtaapitävien mielivaltaan – ovat rakennettu kansalaisten suojaksi. Esirukouskin muisti demokraattisia instituutioitamme. Demokratiaan kuuluu tiukasti sananvapaus, vaalit ja myös keskinäinen kunnioitus ja yhteistyökyky.
Viimeisin valitettava esimerkki demokratian vaarallisesta koettelemuksesta nähtiin loppiaisena Washington DC:ssä. Yhdysvallat on 2000-luvulla jakautunut yhä vahvemmin kahtia. On edetty tilanteeseen, jossa oman maan kansalaisia nousi uhkaamaan oman maansa vallan ydintä, demokratiaa ja vaaleilla valittua edustuslaitosta. Onhan siinä jotain kansallismielisyyden irvokkuutta!
Jotta emme joutuisi kahtiajaon tielle, meidän on työskenneltävä avoimen moniarvoisen suomalaisuuden puolesta. Yhtä lailla hyväosaisen kuin heikko-osaisen, oikealta kuin vasemmalta, kaupunkilaisen kuin maalaisen tulee voida kokea olevansa arvokas Suomen kansalainen. Me emme ole Yhdysvallat, mutta ne voimat ja kehityskulut, jotka johtivat Capitol Hillin tapahtumiin Joe Bidenin virkaanastujaisten alla, eivät ole valitettavasti vieraita Suomessakaan. Tämä on tärkeä tunnistaa, ja demokratiaa on muistettava puolustaa.
Tänään 40-vuotisjuhlaansa viettävän Pohjanmaan maanpuolustuskillan toiminnan perusta on ollut maanpuolustustahto. Myös maanpuolustustahtoa pidetään yllä pitämällä huolta siitä, että yhteiskunnassa kaikki voivat kokea sen puolustamisen arvokkaaksi. Näen todella huolestuttavana, jos keskustelu kotimaastamme kääntyy joidenkin parissa ajatteluun ”meistä” ja ”muista” – siinä, että kansakuntamme monimuotoisuus olisi uhka. Eriarvoistaminen ruokkii epäyhtenäisyyttä ja jokaisen pitäisi ymmärtää, mihin kiivas kahtiajako voi kansakunnan pahimmillaan viedä. Ilman yhtenäisyyttä ei ole kansaa. Yhtenäisyys ei ole samanmielisyyttä, vaan mahdollistaa mielipiteiden demokratian, jolla kunnioitetaan demokratiaa oikeana kanavana erimielisyyksien ilmaisuun sekä sopimiseen. Suomalaisuus on sitä, että rakennetaan ylpeydellä onnellisten kansakunta kaikki mukaan ottamalla.
Tänään haluan muistuttaa meitä kaikkia siitä, että vuosikymmenten luoma oikeusvaltio tarvitsee vahvat tukijansa. Aika, jossa elämme, on näyttänyt eri puolilla maailmaa, että kerran rakennettu demokratiakaan ei ole itsestäänselvyys. Kahtiajakoisuuden kasvu, eriarvoistuminen, mutta vielä vaarallisemmin eriarvoistaminen ja valheiden lietsominen ovat 2020-luvun uhkia, joita syötetään ja vahvistetaan esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Olemme nähneet, kuinka nopeasti pienistä yhteiskunnan pinnan alla kytevistä nuotioista voi syntyä demokratiaa uhkaavia hurjia tulipaloja.
Hybridiuhkien torjunta on myös tämän päivän turvallisuuspolitiikkaa. Maan yhtenäisyyden heikentäminen on hybridihyökkäysten yksi muoto. Tänä päivänä yksi suurimmista uhista on rokotevastaisuuden lietsominen. Miten hankalaksi terveyskriisin lopettaminen tehdään, jos kansalaiset eivät osallistu rokotteiden kautta taudin taltuttamiseen ja osallistu yhteiskunnan normaalitilan palauttamiseen?
Kuntavaalikevään kolkutellessa ovella haluan kiittää kaikkia, jotka tekevät oman osansa paikallisdemokratian toteutumiseksi, ehdokkaita, aktiiveja ja äänestäjiä. Viimeaikaiset puoluetoimijoihin kohdistetut törkyahdistelut ovat halpamaisia ja tuomittavia. Pitämällä huolta osallisuudesta ja lähiympäristöstämme hoidamme myös yhteenkuuluvuutta ja siten Suomea.
Sata vuotta sitten eheytymisen kannalta oli ensisijaisen tärkeää, että jo vuoden 1918 lopulla järjestettiin yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kuntavaalit – alkuvuoden traagisista tapahtumista huolimatta.
Vaikka poliittisia erimielisyyksiä taatusti oli – onhan niitä vieläkin – Suomessa kuitenkin päädyttiin kyllä uskomattoman nopeasti rakentamaan yhteiskuntaa yhdessä. Demokratia valjastettiin väyläksi keskustella yhteisistä päätöksistä, ja osaltaan myös väyläksi olla eri mieltä. Demokratia valjastettiin rakentamaan Suomea.
Pandemia on osoittanut jälleen kerran, kuinka Suomi on osa maailmaa eivätkä ratkaisut ole vain meistä kiinni, vaan keskinäisriippuvuus on valtavaa. Siksi isänmaallista onkin olla myös kansainvälinen. Sopimuksiin perustuva yhteistyö tärkeiden kumppaniemme kanssa antaa Suomelle turvaa ja vaikkapa rokotteita. Milloinka omamme saisimme, jos eivät maailman maat ja markkinat toimisi yhdessä? Itsenäinen Suomi tarvitsee EU:n leveitä hartioita esimerkiksi myös hybridiuhkien torjumisessa. Yhteistyötä on tehtävä siellä, missä kapasiteettimme modernissa maailmassa ei yksin riitä, jotta säilytämme Suomen menestystarinana.
Haluan vielä kerran kiittää menneitä sukupolvia, jotka viitoittivat Suomelle nyt kulkemamme tien. Ja toivoa meille ja tuleville viisautta ja yhteistyökykyä.
Maanpuolustuskillan työllä on tänäänkin paikkansa, jotta ponnistelut itsenäisen Suomen eteen ja sodanjälkeinen jälleenrakentaminen siirtyvät veteraanien poistuttuakin tietona historiastamme uusille sukupolville.
Jag vill gratulera Österbottens Försfåvarsgille för 40 års jubileum och samtidigt tacka alla aktiva om frivilligsarbete, som har möjliggjorts årtiondenas aktiviteter.
Onnittelen 40 -vuotista yhdistystä, Pohjanmaan maanpuolustuskiltaa, ja sen parissa toimivia vapaaehtoistyötä tekeviä aktiiveja.
Ja kiitän seurakuntia hienosta yhteistyöstä poikkeusajan järjestelyineen.
Lähetämme seppeleen, jonka Österbottens Försvarsgille – Pohjanmaan Maanpuolustuskilta vie Perinnemuurille. Seppele kunnioittaa veteraaneja, maamme itsenäisyyden varjelijoita ja niitä tahoja, jotka ovat tehneet ja tekevät maanpuolustustyötä.
För förgående och framtidens försvarsarbete.
