Puheeni Suomen Lottaperinneyhdistyksen lottaperinnepäivien valtakunnallisessa pääjuhlassa

Arvoisat lotat, sotiemme veteraanit ja juhlaväki!

Ärade lottor, krigsveteraner och fest publik!

On kunnia olla täällä tänään kanssanne. 

Upeaa, että olette kokoontuneet lottaperinnepäiville Vaasaan ja samalla saan onnitella Vaasan Lottaperinneyhdistystä tänä erityisenä 20-vuotisjuhlavuotena. Viikonloppuna sain tietää yhdistyksessä olevan 12 lottaa, 25 pikkulottaa ja 40 perinnelottaa. Toivottavasti teistä on moni päässyt paikalle tänään tai omaisenne, jotta saatte tervehdyksen ja kiitoksen täältä juhlasta ja tältä sukupolvelta.

Kiitos! Haluan aloittaa puheeni kiittämällä sodanaikaisia lottia. Nöyrin kiitos, että saamme elää näin rakkaassa isänmaassa ja upeassa Suomessa. 

Lotta Svärd järjestön 100 vuotta perustamisesta -juhlavuoteen sopii muistella järjestön maailmanlaajuisestikin erityislaatuista historiaa. Niin Suomen maanpuolustuksessa kuin sen tarinassa osana ainutlaatuista Suomen naisten historiaa!

Jos minun täytyisi kiteyttää lottaliike yhteen lauseeseen, valitsisin: ”yhteiskuntavastuu läpi vuosikymmenien”. Sodan aikana lotat auttoivat heikompiosaisia; lapsia, vanhuksia, sotapakolaisia ja sairaita. Kun miehet lähtivät rintamalle, ottivat naiset vetovastuun kotona. Kuten tiedämme, sota ei ole vain rintamalla. Se on läsnä kotona, kouluissa, kaduilla ja kaupoissa läsnä. Vastuunkanto; se oli ajankohtainen teema silloin ja se on sitä edelleen. Sodan hetkellä ei ollut aikaa jäädä makaamaan, vaan suomalaiset naiset tarttuivat toimeen ja pitivät huolta kotirintamasta.

Sota-aikana lotista tuli merkittävä osa myös kansallista puolustustamme ja tuo jakso toiminnasta on ollut maallemme merkityksellinen. Sodan pitkittyessä lotat uudelleenkouluttautuivat tilanteen vaatimiin tehtäviin. Tämä arvokas työ viestintä-, lääkintä- ja muonitustehtävissä muistetaan edelleen. Mm ilmavalvonta oli isosti lottien varassa.

Inom lottaoreganisationen kände man inte språkgränsen, här i Vasa det är meningful att päminna hur både finsk och svenskspråkiga deltog – och fortvarande är med.

Lottajärjestön polittistenkin vaihdeiden seuranta historiasta on ollut kiinnostavaa – se kulkee Suomen historian rinnalla. Maltillisen oikeiston osana ja äärioikeistonkin rinnalla toiminen etääntyi 30-luvun lopulla talvisodan myötä ja vapaussodan muiston vaaliminen lehdessäkin väheni verrattuna toista maailmansotaa edeltävään aikaan. Sota-aikana kansallisen yhtenäisyyden rakentaminen ja ylläpitäminen oli ensisijaista ja tähän tavoitteeseen kansaa jakanut sota ei sopinut. Talvisodan aikana maltillinen vasemmisto ja Lotta Svärd -järjestö antoivat julistuksenkin vastakkaisasettelun päättymisestä. Niin lotat ja naiset kuin kansakunta pystyi yhtenäistymään itsenäisen valtion veristen alkuvuosien jälkeen yhteisen vihollisen edessä.

Lotta Svärd -järjestö kymmenine tuhansine naisineen liitettiin puolustusvoimien komentoa jatkosodan aikana. Vuosien aikana sotatoimialueella oli toiminnassa mukana keskimäärin 13000 lottaa, kotirintamalla työskenteli 50000 ja 100000 vielä apulaisina oman työn ohella. Tämä lottatoiminta on ollut naisten työtä ja silti maailman suurin sota-ajan aseeton vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. 

Juhlavuoden teema “Lotta Svärd – 100 vuotta yhteiskuntavastuuta” on enemmän kuin paikallaan. Suomalaiset naiset tarttuivat toimeen.

Vasta viime vuosikymmeninä on herätty naisten historian ja kokemusten keräämisen merkitykseen. Miten suomalaiset naiset kokivat sodan? Millaisia ajatuksia heillä oli tilanteesta, johon Suomi joutui? Miten naiset pärjäsivät poikkeusoloissa ja tukivat toisiaan? Lottatoiminnan ja -historian tunteminen on tärkeää, jotta voimme saada kokonaiskuvan Suomen sotahistoriasta. Liian pitkään lottien rooli ja kokemukset sivuutettiin. Arvostan historian tunnetuksi tekemistä, jota perinneliitto ja sen paikallisyhdistykset tekevät. Naisten kokemuksilla ja äänellä on väliä!

Lisäksi liian usein naisten tekemää hoivatyötä aliarvostetaan. Lotat ja Lotta Svärdin lakkauttamisen jälkeen Naisten Huoltosäätiö tekivät tärkeää työtä, kun ne paikkasivat vielä hapuilevan ja muotoaan hakevan hyvinvointivaltion rakenteita auttamalla sodan johdosta terveytensä menettäneitä. Lisäksi Huoltosäätiö tuki sodan työtehtävistä palaavia naisia arkeen palaamisessa. 1970-luvun lopulla säätiö alkoi keskittyä lottien ja pikkulottien kuntoutustoiminnan järjestämiseen. Lottien ja säätiön toiminta on upea esimerkki siitä, millainen merkitys on sillä, että naiset tukevat toisiaan. Ja kolmannen sektorin työ on Suomessa hyvin merkityksellinen osa hyvinvointiamme, vaikka hyvinvointivaltiosta kuntineen ja tulevaisuuden sote-alueineen puhutaan. Meidän täytyy tehdä töitä sen eteen, että vastuu hoivatyöstä jakautuisi tasaisemmin ja saisi ansaitsemansa arvostuksen. Ja vastata veteraaninen ja lottien jälkeenkin ikääntyneen väestömme turvallisesta vanhuudesta palveluineen.

Koronapandemian aikana ymmärsimme, kuinka tärkeitä kriittisten alojen työntekijät ovat meille. Tätä ajatusta voi venyttää koskemaan myös lottien ja naisten roolia sodan aikana – kun ajat käyvät vaikeiksi,  piilossa olleiden kansalaisten työ nousee arvoon arvaamattomaan. Yhteiskunnan perustoimintoja kannattelevat usein naisvaltaiset alat tulivatkin näkyviksi – koska ovat meille elintärkeitä.

Ymmärsimme, miten riippuvaisia olimme heistä, sairaanhoidon, hoidon ja hoivan ja ruokahuollon merkityksestä. Näistä ihmisistä, jotka uurastavat pienellä palkalla, jopa alttiina tartunnoille ja turvallisuutensa vaarantaen. Tämä kuulostaa aivan samalta, kuin ymmärrys nähdä lottien kirjaimellisesti elintärkeä rooli sodan aikana… esimerkiksi juurikin sairaanhoidossa, hoivassa ja muonituksessa.

Lottaliike on pystynyt uudistumaan ja vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan haasteisiin. Sen osoititte te tämän päivän toimijat koronapandemian aikana, kun Lotta Svärd -säätiö avusti koronakriisin johdosta vaikeuksiin joutuneita lapsiperheitä, sotaveteraaneja sekä sotainvalideja toimittamalla ruoka-apua. Koulutustoimintaankin annettiin apua kouluttamalla lentoemäntiä sairaanhoidon avustaviin tehtäviin. Kriisi vaati toimintakykyä, lottaperinteessä sitä on!

Järjestöjen tekemää työtä tarvitsemme edelleen. Suomessa elää noin 120 000 lasta pienituloisissa perheissä. Euroopassa puolestaan jopa 18 miljoonaa lasta, viidennes lapsista, elää kodeissa, jotka kokevat köyhyyden tai syrjäytymisen uhkaa. Koronakriisi on vaikuttanut eniten juuri perheiden, vähätuloisten ja vanhusten elämään. Ihmisiä on lomautettu ja irtisanottu, yhä useampi on joutunut tukeutumaan sosiaaliturvaan. Tiedämme, että pitkäaikaiset toimeentulovaikeudet lapsena voivat aiheuttaa monenlaisia sosiaalisia ja terveydellisiäkin ongelmia. On kullanarvoista, että järjestöt paikkaavat järjestelmän valuvikoja. Vapaaehtoistyö ja järjestöt ovat monella tapaa suomalaisen yhteiskunnan liima, tapa tulla mukaan ja antaa oma panoksensa yhteiseen hyvään.

Tahto puolustaa maataan ei kuitenkaan synny tyhjästä. Jotta ihmisellä on maanpuolustustahtoa, hänen täytyy myös rakastaa maataan. Vuosikymmenien aikana myös Eurooppa on avautunut ja Suomesta tullut kansainvälisempi. Maanpuolustustahto ei ole kiinni ihonväristä tai syntymäpaikasta – myös meillä on Suomessa paljon esimerkkejä maahanmuuttajista, jotka ovat äärimmäisen kiitollisia Suomen tuomista mahdollisuuksista ja ovat valmiita puolustamaan tätä maata, suorittaneet asevelvollisuuden ja ovat mukana järjestöissä.

Tämän päivän haasteet ovat erilaisia, monimutkaisiampiakin. 

Haasteemme eivät käsitä kansallisia rajoja samalla tavalla kuin ennen. Olemme yhä enemmän kytköksissä Eurooppaan, mikä tuo osaltaan vakautta. Meidän tulee vaalia siteitämme Eurooppaan ja muualle demokratioihin.

Turvallisuusuhat eivät ole enää vain sotilaallisia. Maanpuolustustahto ei kuitenkaan saa sammua vain koska turvallisuusuhat ovat muuttaneet muotoaan. Kybersodankäynti, hybridiuhat, luonnonkatastrofit ja pandemia uhkaavat turvallisuuttamme monin eri tavoin. Yhteiskunnan lamauttamiseen ei enää tarvita armeijoita ja ohjuksia. On mahdollista lamauttaa tehtaita, sähköverkkoja, julkishallintoa tai sairaala pelkän kannettavan tietokoneen tai älypuhelimen avulla. Kokonaisen vaalijärjestelmän toimintaa voi häiritä internetin kautta.

Paras puolustusase hybridivaikuttamista vastaan on osaaminen, valeuutisten tunnistaminen ja arvostus omaan yhteiskuntaan. Maamme ja yhteiskuntamme puolustamisen tahto.

Yhteisiä ongelmia ratkaistaan yhdessä eikä erikseen ja sen vuoksi Euroopassakin keskustellaan yhteisestä puolustuksesta. On tärkeää, että löydämme yhteisiä ratkaisuja ja valmiuksia myös eurooppalaisella tasolla, erityisesti uusiin turvallisuushaasteisiin. EU maiden kesken on aloitettu pysyvä rakenteellinen puolustusyhteistyö, yhteistyön suunnittelu ja resurssien kartoittaminen. On hyväksytty ohjelmia rahoittaa puolustusalan tutkimusta ja EU:n alueella sotilaallista liikkumiskykyä niinikään. Kyperturvallisuutta ja siviilirakenteiden kautta tapahtuvia hyökkäyksien kohteeksi joutumista koordinoidaan paremmin ja varoitetaan toisia. Kriisinhallintaa toteutetaan jo niin siviili- kuin sotilasoperaatioissa.

Ei heti keksi yhtään sellaista turvallisuus- ja puolustuspoliittista kysymystä, johon oikea vastaus olisi yhteistyön vähentäminen. Nykyisissä rakenteissa maanpuolustusvastuu on joka tapuksessa meillä itsellä. Suomalaiset parantavat turvallisuuttaan tekemällä yhteistyötä muiden alueiden kanssa. 

Euroopan komission puheenjohtaja, Ursula van der Layen, ensimmäinen nainen tehtävässään, kiinnostavasti entinen puolustusministeri mutta myös perheministeri Saksasta, määritteli linjapuheessaan kuukausi sitten seuraavasti:

Eurooppa on ja sen selkeästi pitäisi olla kykenevä ja halukas tekemään enemmän itsenäisesti. Mutta jos on määrä tehdä enemmän, on ensin selitettävä, miksi. Nähdäkseni tähän on kolme laajaa syykokonaisuutta.

§ Ensiksi: meidän on luotava vakautta naapurialueillemme ja eri alueiden välille

§ Toiseksi: olemassa olevat uhkat muuttuvat nopeasti, hybridiuhkista tai kyberhyökkäyksistä kasvavaan asevarusteluun avaruudessa.

§ Kolmas syy on se, että Euroopan unioni on ainutlaatuinen turvallisuuden takaaja. Tulevaisuudessa toteutetaan varmasti operaatioita, joihin Nato tai YK eivät osallistu, mutta joissa EU:n pitäisi olla mukana. Yhdessä olemme vahvempia alati muotoaan muuttavien turvallisuushkien edessä.

Hän jatkoi vielä kuvaten turvallisuuden monia ulottuvuuksia: ”Sotilaamme työskentelevät kentällä rinta rinnan poliisien, asianajajien ja lääkäreiden, humanitaarisen avun työntekijöiden ja ihmisoikeuksien puolustajien, opettajien ja insinöörien kanssa.”

· EU voi yhdistää sotilaallisia ja siviilitoimia sekä diplomatiaa ja kehitysyhteistyötä. Meillä on pitkä kokemus rauhan rakentamisesta ja turvaamisesta.

Olemme viime vuosina alkaneet kehittää eurooppalaista puolustusekosysteemiä. Mutta tarvitsemme puolustusunioninia.

Komission puheenjohtajan sitaatti päättyy. Hän siis halusi jo kehitettävän  Euroopan puolustusunionia. Tähän suuntaan mennään, tahti riippuu jäsenvaltioita. Parlamentti on yleensä valmis integraation syventämiseen.

Lopuksi vielä sitaatti komission puheesta: ”Maailmassa, jossa vastakkainasettelu lisääntyy, omien etujen suojaamisessa ei ole kyse vain puolustautumisesta. Siinä on kyse vahvojen ja luotettavien kumppanuuksien luomisesta. Tämä ei ole ylellisyyttä, vaan olennaisen tärkeä asia Euroopan tulevalle vakaudelle, turvallisuudelle ja vauraudelle.”

Maanpuolustustahto tarkoittaa myös halua ylläpitää ja rakentaa rauhaa, vaalia sitä. Euroopan unioni alkoi rauhanprojektina ja sitä se on edelleen – se on toiminut ainutlaatuisena rauhantakaajana monien pienten kansallisvaltioiden mantereella jo vuosikymmenten ajan. Kaikki ansaitsevat elää vapaana pelosta. Arjen turvallisuus on vakaan yhteiskunnan keskiössä. Turvallista ja vakaata arkea ei tue ainoastaan vapaus sodasta/rauha omassa maassa, vaan myös yhteiskunnan eri rakenteet, kuten ilmainen peruskoulu, mahdollisuudet harrastaa, sosiaaliturva tarpeen kohdatessa ja läheisten, myös ikäihmisten hoiva.

Haluan lopuksi muistella tarinan kymmenen vuoden takaa. Olin silloin kansanedustaja Vaasasta ja Pohjanmaan sotilassoittokunta oltiin lakkauttamassa osana suurta puolustusvoimien rakenneuudistusta, jossa kasarmien määrää vähennettiin rajusti. Vaasan kasarmit oli jo siirtyneet kulttuuri-, toimisto- vapaa-ajan toimintaan – muuten, mutta edelleen siellä harjoitteli ammattimainen sotilassoittokunta. Tuon suuren uudistuksen osana runtattiin myös soittokuntien määrä pienemmäksi ja lakkautettiin Vaasan 15 ammattisotilasmuusikon orkesteri. Vaan lotat toimivat jälkeen! Rita Lahti käynnisti allekirjoitusten keruun ja sain kunnian lottapuvussa Helsinkiin tulleen rouva Lahden kanssa luovuttaa lähes 5000 allekirjoituksen adressin soittokunnan säilyttämisen puolesta puolustusministeriössä ministerin valtiosihteerille. Emme onnistuneet sotilassoittokunnan pelastamisessa. Poliitikot eivät uskaltaneet enää pohjaesityksiin puuttua edes näissä pienemmissä yksityiskohdissa, kun uudistus oli laajuudessaan muutenkin herkkä ja mittava. Olen äärettömän iloinen että soittokuntatoiminta on vapaammin jatkunut myös meillä paikallisesti – kuten tänäänkin kuultiin upeita rytmejä.

Arvoisa juhlayleisö

Kiitän juhlan järjestäjiä, perinnepäivien osallistujia ja historian tiedoksi tekeviä sinnikkäästä työstä. 

Elossa olevia lottia ja pikkulottia on yhdistyksen tänä vuonna päivitetyn rekisterin mukaan noin 6000, joista lottia alle 1500 ja pikkulottia yli 4700. Naiset – upeaa – suuri arvostukseni ja kiitos!

Jag vill från min hjärta tacka för möjligheten vara här idag med er och önska er alla en riktig vacker höst!

Samalla haluan toivottaa kaikille kaunista syksyä. Meille suomalaisille se on nautintoa luonnosta, joka myös on puolustamisen arvoinen. Sen antimet kuuluvat suomalaiseen ruokapöytään ja siitä saamme kiittää puhdasta ilmaakin.