Viime vuosina Facebookin ja Amazonin, Applen ja Googlen kaltaisista valtavista alustayrityksistä on tullut nopeasti osa elämämme perusinfrastruktuuria. Monenlaisia alustoja puhelimien käyttöjärjestelmistä some-alustoihin ja hakukoneisiin. Niitä yhdistää tavoite luoda tila, jonka sisällä toimimisesta pyritään keräämään voittoja. Yhtenä vertauksena: torikauppiaana olemisen sijaan ne pyrkivät omistamaan koko torin eikä vain lunastamaan toripaikkaa.
Monet alustoista ovat tuoneet arkeemme paljon hyvää riippuvuuteen saakka. Uudenlaisia palveluita, joita ilman arki tuntuisi jo tosi hankalalta. Suurilla monopoleilla on kuitenkin varjopuolensakin. Jotkut suuret monopolit ovat käyttäneet valta-asemaansa epäreilulla tavalla kuten kiristämällä yrityksiä käymään kauppaa pelkästään alustalla. Monopolistiset käytännöt ovat näivettäneet kilpailua ja luoneet historian suurimpia yrityskeskittymiä.
Suuri koko ja suuri valta on herättänyt keskustelun alustojen vastuusta niillä tapahtuvasta toiminnasta. Joitakin alustoja käytetään valeuutisten levittämiseen tai laittomien tuotteiden kauppaamiseen. Somesisällöt voivat toisaalta vaikuttaa nuorten pahoinvoinnista demokratian rapauttamiseen, toisaalta toimia ainoina vapaina keskustelu- tai tiedotustapoina diktatuurin alla.
Haasteisiin herätään vähitellen eri puolilla maailmaa. Yhteinen käsitys on, että alustoille on pakko luoda sääntöjä. Kyse on enää siitä, millaisia nämä säännöt ovat. Jopa Kiinassa ja Yhdysvalloissa on viime vuosina esitetty alustatalouden sääntelyyn pyrkiviä lakeja. Kansainvälinen edelläkävijä on kuitenkin kiistatta ollut Euroopan unioni.
Joulukuussa 2020 komissio esitteli kaksi alustatalouden lakialoitetta. Digitaalisten markkinoiden aloite (DMA) koskee yritysten monopoliasemaa markkinoilla. Tässä laissa puututaan alustojen monopolikäytäntöihin. Digitaalisten palvelujen aloite puolestaan (DSA) katsoo näiden alustojen sisälle. Tavoitteena on määritellä vastuita ja velvollisuuksia, joita alustoilla on niillä tapahtuvasta toiminnasta.
Parlamentti on tämän vuoden ajan käynyt tiukkoja sisäisiä neuvotteluja yhteisestä kannasta. Nyt maaliviiva alkaa vihdoin häämöttää ja lopulliset kannat lyödään lukkoon vuodenvaihteessa. Sen jälkeen parlamentti aloittaa neuvottelut jäsenmaiden kanssa. Neuvotteluista odotetaan pitkiä. Kysymykset ovat monimutkaisia ja lobbaaminen on kiihkeää. Joidenkin arvioiden mukaan suuret teknologiayritykset ovat Euroopan suurimpia lobbaajia käyttäen 100 miljoonaa euroa vuosittain pelkästään EU-vaikuttamiseen.
Belgiassa on taisteltu Uberin mahdollisuuksista ja monet turisteille tutut suurkaupungit ovat säädelleet AirBnB-majoitusta tai kieltäneet sähköpotkulautoja. Saksassa taas viiden viime vuoden aikana online-työskentelyn kysyntä on kasvanut 60 prosenttia. Erityisesti viestinnän ja journalismin freelancer-töiden määrä on kasvanut huimasti, mutta haasteena on globaali kilpailu. Suomessa asuvien on lähes mahdotonta lähteä mukaan siihen, sillä vastassa ovat halvemman hintatason maat. Suomessakin alustatalous näkyy monelle tuttujen ruokalähettien lisäksi esimerkiksi logistiikan, kaupan ja jätehuollon parissa.
DMA ja DSA ovat vain alku alustatalouden säätelyehdotuksille Euroopassa. Lisää on tulossa. Suomalaisessa keskustelussa, kuten Euroopassakin, suurta huomiota ovat saaneet alustatyöntekijöiden oikeudet. Alustataloudessa töitä jaetaan digitaalisen alustan kautta kerta- ja keikkaluonteisina tehtävinä korvausta vastaan. Toiminta jää perinteisen työsuhteen ja toimeksiantosuhteiden väliin.
Yksi keskeinen kysymys on, luokitellaanko alustatyöntekijät työntekijöiksi, jotka kuuluvat perinteisten työsuhde-etujen piiriin, kuten työsuojelun ja työttömyysturvan piiriin. Monet alustatyöntekijät jäävät vähemmälle suojelulle kuin muut työntekijät, mikä luo epäreilua kilpailua keikkatyön ja perinteisten yritysten välille.
Pelkkä alustavälitteisyys ei kuitenkaan kerro työehtojen polkemisesta, sillä alustojen kautta tehdään todella monenlaisia töitä. Alustatalouden sääntelyllä on tarkoitus myös päästä eroon yhden työmallin sopimisesta kaikille ja siirtyä enemmän yksilöllisiin työsuhteisiin. Alustojen omistajat eivät kuitenkaan saisi siirtää omia riskejään alustojen kautta työtä tekevälle. Yrittäjyys, josta jää käteen vain pari euroa tunnilta ei lisää vapautta, vaan vähentää sitä.
Muokkaamalla alustatalouden pelisääntöjä reiluiksi ja läpinäkyviksi Eurooppa voi vaikuttaa globaalisti työelämän tulevaisuuteen, jossa kaikkien osapuolten velvollisuudet ja oikeudet olisivat tasapainossa. Euroopassa yksi kymmenestä työntekijästä tekee töitä alustatalouden piirissä. Se tarkoittaa jopa 23 miljoonaa ihmistä tällä hetkellä ja osuus kasvaa koko ajan. Emme saa pitää heitä niin sanottuina kakkosluokan työntekijöinä eikä kakkosluokan yrittäjinä. ”Innovatiivisuus” ei voi olla yhteisten pelisääntöjen, kuten työsuojelun ja työttömyysturvan, kiertämistä.
Tärkeintä työelämän murroksen keskellä on huolehtia, että kaikki pysyvät muutoksessa mukana. Mitä korkeampi koulutus, sitä pidemmät työurat, korkeampi työllisyysaste, paremmat mahdollisuudet siirtyä työstä toiseen tai työttömyydestä työmarkkinoille sekä paremmat mahdollisuudet parempaan palkkaan.
Tämän kolumnin julkaisu ajoittuu samaan päivään, jolloin Euroopan komissio julkaisee aloitteen, joissa hahmotetaan tietä tätä tavoitetta kohti.
Kirjoitus on julkaistu Akavan verkkosivuilla 9. joulukuuta 2021.
