Euroopan parlamentissa pitkään työskennelleenä tiedämme, että 27 jäsenvaltion arvojen ja normien yhdistäminen lainsäädäntötyössä on välillä haasteellista. Erityisesti sellaisissa poliittisissa järjestelmissä, joissa hallitsee edelleen vahvat patriarkaaliset rakenteet, on nähtävissä piileviä naisvihamielisiä ajatuksia. Arkipäivän eurooppalaisesta politiikasta on kerrottavissa esimerkkejä, joissa ulkomaiset johtajat jättävät huomioimatta jopa komission puheenjohtajat, koska hän on nainen. Tämä on ainoastaan jäävuoren huippu.
Epätasa-arvoinen kohtelu on jokapäiväistä useille naisille. Vaikka edistymme samapalkkaisuudessa ja yritysmaailmassa rikotaan lasikattoja, on naisiin kohdistuva vähättely usein piilotettua ja siksi siihen on vaikea puuttua. Räikeimmillään se on sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa. Viime vuosien aikana olemme ottaneet tärkeitä askelia tasa-arvon edistämiseksi. Meillä on nyt naisia komission, parlamentin ja Euroopan keskuspankin johdossa. Euroopan komission kokoonpano on tasapuolinen sukupuolten suhteen. Meillä on myös sukupuolikiintiöitä hallituksissa. Paljon keskeneräisiä asioita on vielä pöydällä ja meillä on velvollisuus tukea heikoimmassa asemassa olevia naisia. Erityisen tärkeää on auttaa heitä, jotka ovat joutuneet väkivallan uhreiksi vain siksi, että he ovat naisia.
Seitsemän naista kuolee joka päivä Euroopan unionissa sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrina. Yleensä kumppaninsa toimesta. Nämä naiset tarvitsevat apua paetakseen tästä epätoivon kehästä. He tarvitsevat psykologista, taloudellista ja oikeudellista tukea. Ryhmämme parlamentissa, Sosialistien ja demokraattien ryhmä, on vuosia vaatinut velvoittavaa eurooppalaista sukupuoleen perustuvan väkivallan vastaista strategiaa. Ryhmämme on ollut tukemassa Euroopan parlamentissa komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin tavoitteita edistää asiaa. Vihdoin, kahden vuoden valmistelun jälkeen, 8.3.2022 komissio esittää direktiivin naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.
Työsarkaa riittää edelleen. Joidenkin neuvoston jäsenmaiden hallitusten vastustuksen vuoksi emme ole voineet sisällyttää sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa rikokseksi perussopimuksen 83. artiklaan. Naisiin kohdistuva väkivalta on rikos ja sitä tulee seurata rangaistus, kuten ihmiskaupan sekä naisten ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön yhteydessä jo toimitaan. Uudessa direktiivissä painotetaan ansiokkaasti ennaltaehkäisyä sekä tuki- ja suojaustoimenpiteitä. Lain tulisi lisäksi velvoittaa, että lähikumppanin väkivalta huomioidaan huoltajuuskiistoissa.
Esitetty direktiivi on yksi elementti maailmanlaajuisessa strategiassa. Tämän lisäksi tarvitaan lisää oikeudellisia välineitä sekä muita koordinoituja toimia, joilla pyritään muuttamaan ajatusmaailmaa, paljastamaan epäoikeudenmukaisuus ja anakronismi. Puolta maailman väestöstä alistetaan, heidän kykyjään tuhlataan ja ihmisarvoa halveksitaan. Meidän on puututtava seksuaaliseen häirintään uusilla aloilla. Esimerkkejä löytyy urheilusta – jossa näemme edelleen joitakin vanhentuneita käyttäytymismalleja, joita ei voida hyväksyä 2000-luvulla – Internetiin ja uusiin teknologioihin, joissa naisilla on suurempi uhka kohdata häirintää kuin miehillä.
Tänä vuonna, 8. maaliskuuta, otamme EU-direktiivin myötä ison askeleen kohti tasa-arvoisempaa maailmaa. Meillä on kuitenkin vielä pitkä matka kuljettavana niin Euroopassa kuin maailmalla. Emme unohda afganistanilaisia naisia, emmekä tyttöjä, jotka ovat joutuneet sukuelinten silpomisen tai lapsiavioliittojen uhreiksi. Ajatuksemme ovat sota-alueilla olevien, erityisesti ukrainalaisten siviilien, luona. Heidän, jotka päättivät jäädä taistelemaan maansa puolesta. Heidän, jotka pakenivat pienten lasten tai vanhusten kanssa. Heidän luonansa, jotka etsivät turvapaikkaa.
Iratxe García Pérez, Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien puheenjohtaja
Miapetra Kumpula-Natri, europarlamentaarikko
