Puhe Holodomorin muistopäivänä Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa 3.10.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat,

Kirkas, sininen taivas keltaisen viljapellon yllä. Nämä ovat Ukrainan lipun värit. Ja tämä on tarina ukrainalaisesta viljasta.

Vuosina 1932 ja 1933 Ukrainan suuri nälänhätä Holodomor vaati arviolta neljän miljoonan ihmisen hengen. Holodomor, ”death by hunger”, nälkään tappaminen.

Tuo suuri nälänhätä oli tahallinen ja kohdennettu. Vuonna 1932 Kreml päätti, kuinka paljon viljaa hankitaan ja viedään Ukrainasta. Stalin torjui kaikki huolet tavoitteiden saavuttamisen mahdottomuudesta, eriävät äänet vaimennettiin.

Päätöslauselmassaan tänään tämä yleiskokous tunnustaa Ukrainan Holodomorin 1932-1933 kansanmurhaksi.

Ukraina kärsi katastrofaalisesti. Rajat suljettiin uhrien pakenemisen estämiseksi, mikä jo itsessään toimii todisteena uhrien tahallisesta nälkiinnyttämisestä.

Samaan aikaan, kun ukrainalaiset kuolivat nälkään, lähetti Neuvostoliitto miljoonia tonneja ukrainalaista viljaa Moskovaan ja ulkomaille, tavoitellen siten lisää kansainvälistä vaikutusvaltaa. Neuvostojohto oli erittäin tietoinen paikan päällä vallitsevasta tilanteesta, mutta päätti olla auttamatta nälkään kuolevia ihmisiä.

Hyvät kollegat, olemme täällä muistaaksemme miljoonia Holodomorin uhreja 92 vuotta sitten.

Haluaisin seistä tässä tänään ja sanoa ”Ei koskaan enää”. Mutta me emme ole vielä siinä pisteessä. Ajatuksemme ovat niiden etulinjan miesten luona, jotka taistelevat Ukrainan puolesta juuri tälläkin hetkellä.

Lisäksi olemme täällä todistamassa Putinin hallinnon julmuuksista nykyhetkessä.

Tänä päivänä vilja on jälleen ase. Venäjä on iskenyt viljatiloihin, pelloille ja varastoihin sekä satamiin, joiden kautta viljaa kuljetettiin maailmalle.  Viljapelloilla makaa jalkaväkimiinoja.

Viljan tarina kertoo jälleen kerran yhtä paljon politiikasta kuin nälästä. Vehnästä on tullut ase, joka horjuttaa koko maailmantaloutta ja jolla Venäjä yrittää sitoa liittolaisiaan vaikutuspiiriinsä.

Näemme Venäjän armeijan hyökkäävän tarkoituksellisesti Ukrainan siviili-infrastruktuuria ja energiajärjestelmiä vastaan. Miljoonat kotitaloudet ovat menettäneet sähkönsä ilman varoitusta. Noin 50-80 prosenttia Ukrainan sähköntuotantokapasiteetista on joko vallattu, tuhoutunut tai vaurioitunut. Tuleva talvi sisältää ison riskin vieläkin suuremmasta energiavajeesta.

Meidän, kansainvälisen yhteisön, on nähtävä tämä tänään ja toimittava sen mukaisesti.

Me parlamentaarikot täällä kehotamme kaikkia hallituksia tekemään kaikkensa auttaakseen Ukrainaa torjumaan meneillään olevia, tuhoon tähtääviä hyökkäyksiä Ukrainan kansaa vastaan.

Vetoan meihin kaikkiin, ettemme antaisi Venäjän tuhota kansakunnan tulevaisuutta. Maan lasten auttamiseksi on tehtävä kaikkensa. Lasten pakkosiirtojen Ukrainasta Venäjälle on loputtava ja pakkosiirretyt lapset on tuotava takaisin. Raportissa pyydämme kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjiä tutkimaan nämä rikokset.

Me tiedostamme, että olemme riippuvaisia ​​toisistamme. Ja me puolustamme yhdessä Ukrainaa.

”Sota näyttää, että individualismi on illuusio. Kun ihmisten väliset yhteydet katkeavat, huomaat kuinka paljossa riippuvainen olet niistä ollut”, kuten ukrainalainen filosofi Volodymyr Yermolenko kirjoitti.

Slava ukraini.

Tagit

Tutustu lisää