Maanantaina on kulunut kolme vuotta Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan aloittamisesta Ukrainaan. Kiovassa pidetään kansainvälisten kutsuvieraiden edessä puheita. Luulenpa, että niitä viilataan loppuun saakka, eikä aamulla tiedetä, millainen ilta on. Venäjä uumoilee julistavan voittoaan, mitä liene se sillä tarkoittaakaan. Yhdysvaltojen toivomme hakevan kestävää rauhaa, mutta pelkäämme Trumpin toistavan Venäjän ideoita. EU antaa uutta tukea Ukrainalle ja hakee mahdollisimman yksimielistä ratkaisua. Sunnuntain Saksan vaalien ensitunnelmat tulevan hallituksen pohjasta antanevat suuntaa, saako EU ns. suurta vaihdetta päälle Ukrainan ja samalla oman turvallisuutensa parantamiseksi. EU:n iso vaihde tarkoittaisi nopeita ja välittömiä toimia Ukrainan tuen jatkamiseksi, sitoutumista EU:n vahvistamiseen sekä syvempiä uusia kansainvälisiä yhteyksiä.
Turvallisuus ja talous eivät ole toisistaan irrallisia. Euroopan unioni on talousmahti ja sen pitää sellaisena esiintyä. Taloutemme on noin kymmenkertainen verrattuna Venäjään. Tunnustamme sen, että monella kriittisellä sektorilla olemme riippuvaisia tuonnista, mutta niin ovat muutkin. Kauppasopimuksia EU:lla on yli 70, mutta usea lähes valmis kauppasopimus roikkuu ilmassa. Toivomme täydellisiä kauppasopimuksia, mutta nyt alkaa olla kiire loppuunsaattaa hyviä sopimuksia. EU:n ratifiointia odottavat edelleen suuret Etelä-Amerikan Mercosur-sopimus ja väliaikaisesti voimassa oleva Kanadan sopimus. Nämä ovat EU-maiden ja europarlamentin itsensä käsissä. Juhlallinen allekirjoitushetki voisi olla alku syvemmälle ja strategisemmalle keskinäiselle kaupalle tässä kriittisessä ajassa, kun Yhdysvallat hankaloittaa itseään kauppakumppanina eri suuntiin.
Esitykset unionin puolustuskyvystä on vuosikymmenten aikana kaadettu liian federalistisina ja jätetty jäsenvaltioiden varaan, osittain siksi, että suurin osa EU -maista on koko ajan kuulunut Natoon. Yhteenlaskettu EU-maiden sotilaallinen kapasiteetti on kuitenkin valtava. Sitä ei vaan ole täysin yhteen sovitettu, työtä on kyllä hiljalleen aloitettu. NATOn edellyttämän yhteensopivuuden lisäksi EU:n on tehtävä toinen puoli: liikkuvuutta, tuotantoa, hypervaikuttamisen vastaisia toimia ja nyt Yhdysvaltojen säikäyttämänä myös poliittista koordinaatiota.
On hyvä nähdä, miten merkittävän turvallisuuspoliittisen painoarvon omaava Iso-Britannia on ollut uuden pääministeri Starmerin johdolla yhteistyökykyinen ja -haluinen mantereen turvallisuuskysymyksissä.
EU-skeptikkojen hellimät ajatukset Natosta turvallisuusyhteisönä ja EU:n tarpeettomuudesta edes puolustuksen ja turvallisuuden näkökulmasta sietävät olla ohi. Tarvitsemme molemmat. Tämän tulisi näkyä kirkkaana Suomen ulkopoliittisen johdon, myös hallituksen, linjauksissa. Vahvempi EU tarkoittaa osallistumista eurooppalaisiin ratkaisuihin, myös puolustuskapasiteetin rahoittamiseksi, myös yhdessä hoidettavalla rahoituksella.
Suomen on oltava etulinjassa EU:n yhtenäisyyden luojana. On vaarallista joutua edes maineelta maaksi, joka jarruttaisi ratkaisujen hakemista. Jokainen puolustuseuro vahvistaa myös meitä ja pääministerin edunvalvontapuheenvuoro puolustuseurojen käytöstä sinne, missä puolustetaan, on perusteltu. Nyt Suomen tulee tehdä kaikkensa EU:n toimintakyvyn maksimoimiseksi.
Miapetra Kumpula-Natri
Kansanedustaja, sd
Suuren valiokunnan varapuheenjohtaja
